Tässä kappaleessa esitetyn statementin perustelu potkaistaan käyntiin lukijaa tämän oletetusta arjesta tuttujen esimerkkien avulla pikkusormen ympärille kiertäen. "Hän saattaa meidät ajattelemaan", luulemme. "Hän käskee meitä omaksumaan", kuuluu kieltämämme totuus. Ajatellaanpa hetki.
Otetaan niskakarvoja nostattavaksi esimerkiksi jo kädenlämpöiseksi jäähtynyt politiikkaperuna. Olisi voinut olla myös Euroviisut. No mutta.
Vaalien alla ja välittömästi niiden jälkeen some- ja blogimaailmassa oli päällä infernaalinen mylläkkä – toinen toistaan nieltävämmäksi öljyttyjä nasevuuksia sateli oikealta ja vasemmalta. Jokaisella oli oltava mielipide asioista, jotka kaikkien todennäköisyyslaskennan lainalaisuuksien valossa saattoivat kiinnostaa vain murto-osaa sananvapauttaan hyväkseen käyttäneistä. Vasemmalta vaadittiin kaiken muuttamista samalla, kun oikealla pohdittiin, miten voitaisiin maailmantilanteesta huolimatta jatkaa fyffen käärimiseen keskittymistä. Persuja kaiketi äänestivät jälleen samat näkymättömät ihmiset, joiden luukusta Seiska aina torstaisin kolahtaa.
Breinstormataas hetki hei. Ihan mahtavaa hei. Kuvitellaan – että jyrkästi oikealle kallistuneet ovat olleet koulunsa "suosittuja", mutta vaille harvoin saatavilla olleiden vanhempiensa rakastavaa syliä jääneitä (tai vain ulkokohtaisia huomionosoituksia saaneita) yksilöitä. Kuvitellaan vastaavasti, että vahvasti vasemmalle sittemmin suuntautuneet taas ovat olleet koulunsa outolintuja, joita ei poikkeavan pukeutumistyylinsä ja kyseenalaistamistaipumustensa vuoksi ole päästetty "suosittujen" porukoihin. Kuin yö ja päivä? Väärin! Tarve tulla hyväksytyksi yhdistää. No olihan nyt yleistys... ei yhtään niin mahtavaa hei, aistin negaa nyt hei.
No eni ceis. Jos creataan, että yhteisymmärryksessä ilmenevien ongelmien juuret olisivatkin syvästi non-poliittisia – että vain katsommekin samaa palloa ei puolelta. En arvaa jatkaa, sillä jos jatkaisin, voisin yhtä hyvin laittaa pleksit kuonolle ja U2:ta soimaan.
Ymmärtämään oppiminen vie aikaa, mutta hyväksyminen – se on vielä huomattavasti haasteellisempaa. Jos jonain päivänä opimme kansakuntana hallitsemaan molemmat, on meidän mahdollista vapautua puoluepolitiikkana tuntemamme järjestelmän ikeestä. Koska kun ajattelee – siis todella rasittaa meille lajikehityksessä suotujen "aivojen" jokaista poimua – voi vähitellen oppia ymmärtämään "niitä muita". Ja kun ymmärtää, poistuu tarve omaksua. Kykymme perustella kertoo, kumpaan leiriin kuulumme.
On jaksettava ajatella silloinkin, kun uusi tieto uhkaa vanhaa jo olemassa olevaa. Puoluepolitiikka järjestelmänä ei voi toimia, koska se perustuu olemassa olevan konstruktion pystyssä pysymisen maaniseen vaalimiseen.
Mursulle "bloggerina" ei ole tärkeää, että olet samaa mieltä hänen kanssaan. Mursulle tärkeintä on, että olet jotain mieltä. Oletko? Miksi? Raflaavan loppusitaatin sijaan saatte mihinkään mitenkään liittymättömän musiikkivideon:
Miksikö? Koska Mursun suorittamien empiiristen tutkimusten perusteella lainausten määrä on tyypillisesti kääntäen verrannollinen sanottavan määrään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti