#Dissaa on Matiakselle tehty karhunpalvelus

Popmursu ottaa tällä viikolla kantaa asiaan, jonka olisi syytä herättää laajempaakin keskustelua. Lasten hyödyntämisestä on tullut viihdebisneksen inhottava alalaji, meillä Suomessakin joillekin jo jopa leipälaji. Saadut hyödyt eivät jakaudu tasan. Kyse ei ole rahasta vaan jostakin paljon vakavammasta. Kyse on viattoman nuoren ihmisen elämää vahingoittavasta, tämän mahdollisesti jopa invalidisoivasta teosta.

Kun kuulee ja näkee sosiaaliset mediat nopeasti vallanneen Timo T. A. Mikkosen Matias-pojalle tehtaillun biisin videoineen, oivaltaa nopeasti mikä hommassa on ollut tarkoituksena. Potentiaaliselle koulukiusatulle tehtaillaan mittatilaustunetettu ralli, jossa tätä käsketään sanomaan: ”Hei Jonnet siellä kotikoneilla, meitsi se onkin musavideolla, kukas viimeseks naurokaan, ehe ehe!?” Vastaus on: Jonnet nauravat.

Pahempaa – syntyy takuuvarma nettimeemien ja kontekstistaan irrotettujen screenshottien vyöry, jonka some-suosiota ei kukaan voi enää jälkikäteen estää vaikka haluaisikin. Nyt tämä jo valmiiksi epävarma, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi ja meant to be -pelastettava on entistä paljon todennäköisemmässä vaarassa menettää musakokeilua varten vaivoin kasaamansa rohkeuden rippeet.

1990-luvullahan oli automaattisen siistiä päästä musavideolle, kyllä. Videot olivat suhteellisen uusi juttu, eikä niitä kuka vain saattanut kyhäillä kenelle vain. Netti teki vasta tuloaan. 2010-luvulla on toisin. Levysedät ja -tädit eivät enää voi ajatella muinaisesti: ”Tehdääs kuule sulle oma biisi ja video ja näytetään että oot stara niin saat kato vielä kaikki kimulitkin ni!”

En vilpittömästi halua uskoa että aikamme hittinikkaritkaan pelkän rahan vuoksi tekisivät ihan mitä vain. Siksi uskon, että heidän vilpitön tarkoituksensa on ollut hyvä. Todella viistosti ryteikköön vain mentiin. Eikä ollut eka kerta.

Eri alojen ammattilaisia on olemassa syystä – kaikki eivät osaa kaikkea. Jos siis tunnet olevasi musiikkityöläinen ja vain musiikkityöläinen, älä lähde sooloilemaan +20 vuotta vanhalla mutullasi kasvatus- ja sosiaalialojen ammattilaisten tontille. Nimenomainen esimerkki ei nyt toimi niin hyvin toisinpäin – ei olisi niinkään vaarallista ja harvempi ainakaan mitenkään dramaattisesti kärsisi. Mutta saitte pointin!

Poikkeuksia on. Esimerkiksi Duudsoneille nostan hattua paikoin yllättävänkin kyvykkäästä tavasta käsitellä perheiden sisäisiä ristiriitoja omassa ohjelmassaan lyhyessä kolmen kuvauspäivän ajassa. Jos nyt eivät mitään elämänhallintaguruja varsinaisesti olekaan, ainakin entiset televisioidiootit ovat vanhemmiten löytäneet itsestään paljon sellaista, mistä ammentaa muiden hyväksi.

#Dissaa ja varsinkaan sen musiikkivideo ei ole siinä esiintyvän pojan hyväksi. Se on tekijä- ja tuotantotiimiltä valtava karhunpalvelus, jonka voi ennustaa tekevän yhden perheen elämästä lyhyessä ajassa helvettiä. Toivottavasti vain lyhyeksi aikaa.

Viesti #Dissaa:n tekijöille: älkää jatkossa tehkö jos ette oikeasti hallitse asioita, joiden kanssa olette tekemisissä. Älkää myöskään antako omaa parastaan vielä ymmärtämättömien päättää liian isoista asioista. Kysymys ei siis ole siitä, osaako vaikkapa Matias laulaa vai ei, ei siitä onko hän kyvykäs esiintyjä vai ei. Ei mistään sellaisesta. Kysymys ei ole myöskään ao. kappaleen hyvyydestä tai huonoudesta. Kysymys on jokaisen lasten kanssa toimivan aikuisen moraalisesta vastuusta.

Yhtään Matiaksen kaltaista sijaiskärsijää ei enää saisi valjastaa ilman syvällisempää kasvatuspsykologista ymmärrystä suoritetun ”sorrettujen puolella” -kampanjoinnin airueeksi. He kun joutuvat maksamaan siitä kohtuuttoman kovan hinnan. Tuskinpa saavat juuri rahaakaan.

Tämä ei ollut syytös, tämä oli herätys. Alla olevan linkin takaa löytyvän kappaleen Popmursu omistaa #Dissaa:n tekijöille.

Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa