Saammeko viimein sen, mitä Temptation Islandilta emme löytäneet? Näemmekö nyt paljasta pintaa ja räävitöntä irstailua? Pääsemmekö kuulemaan myötätunnon ja myötähäpeän mieliimme nostavaa kännirehellisyyttä? Mursuksi olen skeptinen.
2010-luvun viihdejättien valtapelissä panokset ovat kovat, karaistuneen yleisön nälkää on yhä vaikeampi pikaruokkia. Siksi prime timessa on näyttävä sen, minkä Kim Kardashian öljysi.
Meillä Suomessahan viihdekikkeleitä on ollut aina. Kouki tai Edelmann kieriskelemässä alasti lumihangessa on suomalaisessa töllöttimessä suurin piirtein sama kuin Oivariini-paketti suomalaisessa jääkaapissa. Aatami etsii Eevaa on kunnianhimoinen yritys tehdä kikkelistä viimein jotain muuta kuin hassu. Sen ajatellaan onnistuvan, kun tirkistelyohjelma naamioidaan paritusohjelman kaapuun. Hassu ajatus.
Temptation Islandin kohdalla tuotantoyhtiö teki yhden viihteen ja taiteen valmistajalle kriittisen virheen – se aliarvioi kohderyhmänsä. Kun puhutaan tirkistelemisestä, on katsojan tarpeiden sivuuttamista olettaa, että mitään tirkisteltävää vielä näkemätön Pentti X jaksaisi enää kuudennen katkon jälkeen... -mehuttelun jälkeen pysyä kelkassa. "Missä tissit, pyllyt ja niiden lätsyttely?" Pentti X ajattelee.
Viettäkäämme hiljainen hetki miettiäksemme, mitä niiden katkojen jälkeen on koskaan tullut. Ei itkunsekaista miks mä en kelpaa -vuodatusta, ei kalsarit korvissa örveltävää Beniä, eikä edes niitä topless-naisia. Tuli lisää Janitan (näkyville kyllä pyrkiviä) tissejä, oopium-usvassa vaeltavan oloista Anttonia ja yleisessä linjattomuudessaan sinänsä ihan viihdyttävää Akia. Mutta että tämä pitäisi niellä? Mursu ei niele, Mursu huutaa, näin: AAAAAA OOOOO AAA. AA.
Less is more ei näissä ympyröissä käy. Yleisölle on annettava, mitä yleisölle on luvattu. Jos on luvattu tirkistelyä, pitää saada tirkistellä. Jos taas on luvattu keskustelua, pitää saada kuulla keskusteluja. Temptation Islandissahan olemme saaneet nyt kymmenen jakson ajan epämääräistä mukellusta ja paidattomia miehiä. Molemmat suomalaisille tv:n katsojille jo vuosikymmenien ajalta tuttuja.
Toivotaan, että sosiaalisena kokeena mielenkiintoinen Aatami etsii Eevaa osaa valita, mitä se haluaa olla. Jännä nähdä, keskitytäänkö enemmän kikkeleihin vai ranskalaistyyppiseen naisfiguurin ihasteluun. Ja ennen kaikkea kiinnostaa: pääsemmekö (niin halutessamme) viihdekikkeliyden yläpuolelle.
Kun kokonaan alastomia ihmisiä on (ehkä) nähty parin jakson ajan, pitää katsojille seuraavaksi pystyä tarjoamaan sitä samaa vielä jotenkin enemmän. Siinäpä ongelma, jota ei pidä sivuuttaa vaan ratkaista.
Koska tämä on ihan helvetin vakava asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti