Sä olet nymfi – tajua se ja mene suihkuun!

Mikko Leppilampi kehaisi taannoin Mustien leskien olevan ”maailmanluokan sarja”. Kommentti on kummastusta herättävä, kun otetaan huomioon, että mies on mukana myös eilen kilpailevalla kanavalla startanneessa Miikko Oikkosen ja Teemu Nikin ohjaamassa, Oikkosen yhdessä Antti Pesosen ja Anniina Holmbergin kanssa käsikirjoittamassa Nymfit-fantasiadraamassa.

Siinä missä Nelosen poseeraamiselle omistautunut Mustat lesket jää Vares-saagan puurouttamia polkuja väkisin tallaavaksi aivokuolleeksi huljutteluksi, on Maikkarin liki kaksi vuotta kuvaamisensa jälkeen lanseeraama Nymfit osoitus aidosti kansainvälisen tason osaamisesta, niin hyvässä kuin pahassa.

Aloitetaan plussista. Sarjan ”aikamme kiinnostavimmista näyttelijälupauksista” Sara Soulié ja Rebecca ”Pihlan serkku” Viitala muodostavat tasapainoisen epätasapainoisen pääosacombon: nahkahousuinen muijakarisma vs. The Sims -karisma, rock on! Ainoastaan avausjakson pällisteleväisesti läpiluikkineen Manuela Boscon valinta epäilyttää. Eikö monalisamaista arvoituksellisuutta edellyttävään konkarinymfin rooliin voitu kiinnittää ketään syväsieluisempaa, esimerkiksi Leena Pöystiä tai Lotta Lindroosia?

Miesten puolelle tuotannon myyvyyttä pönkittämään onkin sitten ladattu kaikki mitä meiltä löytyy: Kai Vaine (modernisti tukkijätkämäinen valkoisen t-paidan karisma), Lauri Tilkanen (sänkykamarisilmät + enemmän volyymia), Ilkka Villi (nörttiyleisö #AlanWake), sekä vielä avausjaksossa vilahtamaton Leppilampi (Leppilampeus).

Poikkeuksetta mainio Jarkko Niemi Soulién esittämän noviisinymfi Didin lapsuudenystävänä on astetta kevyemmin puuteroitu perusjamppa. Hän, josta vastaaviin pläjäyksiin vihkiytyneiden on helppo veikata myöhempien käänteiden mustaa hevosta. Toisena kuolevais-dudena vakuuttaa kroonisen jurottamisen ekspertti, Max ”Rat King” Ovaska.

Digitaalisten mainospaikkojen aikakauden Suomessa avannut Nymfit on kuvattu silmiä hivelevän surrealistisella otteella, valaistus ja ilmakuvat öisestä Helsingistä ovat useimmiten upeaa katseltavaa. Toisaalta mukana on myös mihinkään mitenkään liittymättömiä kiintiökuvia. Kuten tuiki tarpeettomassa suihkukohtauksessa asiaankuuluvan angstisen musiikin säestyksellä väläytetty, tuiki kansainvälinen sivutissi.

Sitten se dialogi. Nythän on niin, että jos sarjan lähtökohtana on jotain yhtä kepeän rationaalista kuin nykypäivän Helsinkiin siirretyt antiikin mytologian nymfit ja satyyrit, emme vain voi tyytyä ”mua vaan vähän jännitti tulla tänne” -henkistä nuortenkirja-liturgiaa sisältäviin repliikinkikkareisiin. Ikään kuin autenttisen ja fiktiivisen välille haluttaisiin näillä leveyksillä tietoisesti vetää läpiantamaton ja betoninvankka raja: ”Ethän eläydy liiaksi tahi käsitä väärin, sinä taatusti arviointikyvytön vaikuteimuri siellä Angry Birds -hupparissasi!”

Teatteriperinne istuu suomalaisen elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen viisureissa vielä sen verran stydisti, että sen kitkemiseksi vaadittaisiin erityisellä tarkkaavaisuudella ja aidosti monikulttuurisella yhteistyöllä suoritettua juurihoitoa. Sikäli mikäli siis halutaan olla aidosti ja läpikotaisesti kansainvälisiä.

Popmursu ei tämän otsikon alla viitsi mennä kaikkiin sarjassa vilisseisiin klaffimokiin mutta for real man – minkä kantakaupunkilaisen kerrostalokiinteistön pihalla on Alaska-mallinen, yhden täyttöpisteen self service -bensis?

Perusvaikutelma Nymfeistä jää suopeasti plussan puolelle. Tässä vaiheessa ei häiritse edes se, että kirjoja ja lisätuotantokausia on ajan hengen mukaisesti tulossa lisää. Mahdollisesti niin monta, ettei kenelläkään ole enää kivaa. Kenties niin monta, että huomaat pitäväsi Taylor Lautneria jälleen seksikkäänä.

On ilmeistä, että 50 maata on halunnut ostaa tämän verenimu-trendiä pohjoismaisesti päivittävän lypsykoneemme. Tuskinpa esimerkiksi italialaista katsojaa jurkkalainen töksäyttelykään häiritsee, kiitos tekstityskulttuurin. Vaikkakinhan hyvin suurella todennäköisyydellä Leppiksemme lausuntoja pudottelee siellä joku paikallinen Fabio. Hah, tokkopa osaa juontaa tai laulaa edes!

Mediat huom: Milloinkohan 38-vuotias, kymmenen vuotta sitten ammattiinsa valmistunut Ilkka Villi lakkaa olemasta näyttelijälupaus?