Mitä tuli tehtyä Kari Salmelainen?

Läpeensä väsyneen Putouksen 5. kauden päätyttyä lauantai-iltojen prime timeen jäi koko perheen kokoinen aukko. Sen sijaan että aukon tilkkeeksi oltaisiin innovoitu uutta ja kiinnostavaa, palattiinkin kenenkään pyytämättä takaisin ysärille.

Lauantai. Sauna. Kalja kouraan ja sohvalle. Mitä sinä lisäisit yhtälöön? Puujalkavitsejä, vaivaantunutta hohottelua ja kaltaistesi kustannuksella sketsailua? En minäkään. Minä en lisäisi siihen myöskään Duke Nukem -aikaisilla tehosteilla höystettyä hokkuspokkustelua, en tyhjännauramista enkä Noora Karmaa. Ai että vaihda kanavaa? No vaihdoin. Toisella kanavalla kaatuiltiin kosketuksesta, hohoteltiin vaivaantuneesti ja puhuttiin höpöjä ”hypnoosissa”.

1990-luku oli hienoa aikaa. Varmaan 1980-lukukin. Joskus vanhoja kotimaisia viihdeohjelmia katsoessa kuitenkin miettii, olimmeko me suomalaiset tuolloin jotenkin yksinkertaisempia? Meinaan siis Salmelaisen Kartsaa, Puolikuun Veliä ja James Potkukelkkaa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että kehitys kehittyy, tv-ohjelmat ja formaatit siinä imussa. Viimeksi mainitun parissa opin itsekin puhumaan.

Nyt joku on kuitenkin suuressa tylsämielisyydessään päättänyt, että meitä Sinisen Lenkin jälkeläisiä on muistutettava juuristamme. Ansaitsemme, emme enempää emmekä vähempää kuin umpikökkeröistä Chris Angel -lätsyttelyä ”mentalisti” Noora Karman hahmossa.

Kummituksia peilissä feat. Antonio Flores. Ei jumalauta minä sanon. Jos hypnoosiin haluamme niin ei muuta kun Jekkua tötteröön ja pari kunniakierrosta oman navan ympäri. Onko joku kanavaorganisaatioissa todella sitä mieltä että myötähäpeä on se enemmistön viikkonsa päätteeksi kaipaama tunne?

Napakymppiä on edelleen hauska vilkuilla nostalgiahengessä mutta ei tuntia putkeen. Kari Salmelainen on hyvä juontaja, mutta 1980-luvulle kuuluva sellainen. Miksi tässä kulinaristisen kulttuurin nousevassa maassa tarjotaan uudelleen lämmitettyä einestä silloin kun asiakkaiden nälkä olisi suurin?

Nymfejä odotellessa kohti Itiksen DVD-laareja>