Monen semituoreen äidin lutuinen lotkautus kullannupulleen tilanteessa, jossa arjessa päiväkodin tätinä tutuksi käynyt Seija vaappuu yllättäen vastaan lauantairuuhkaisan kauppakeskuksen käytävällä. No, Seijahan se siinä – Sempsu Sempukka – päiväkodista tuttu.
Täti.
Sitä Seija on nytkin, kun käsipuolessa on eilen keilakännissä pokattu, kopattu ja sittemmin kelpo polkaisuksi todettu Markus, josta kukaties voisi olla johonkin muuhunkin.
"Kiitti", Seija ajattelee. "Heissulivei", hän sanoo.
Tädittely ja sedittely on tietyissä tilanteissa ihan ok. Nämä tilanteet kohdataan sukukontekstissa, jossa tädillä tarkoitetaan äidin siskoa ja sedällä isän veljeä. Muulloin – siis tädittelyn kohteelle vanhempien kautta sukua olemattoman ihmisen suusta – tädittely ja siihen elimellisesti kuuluva lässyttäväinen tätipuhe voivat väistämättömäksi luullun tilanteen kehittyessä tuntua ainoastaan a) loukkaavilta (kuten esimerkin alkutilanteessa), b) sosiaalisesti vaivaannuttavilta tai vain c) irrationaalisilta.
b) "Onkos täti ollut vähän ostoksilla?"
Tuota siis. Mitä tuohon PITÄISI vastata? Aikuinen nainen näkee toisen ostoskeskuksessa nippa nappa sivistyneesti kilahtelevan Alkon muovikassin kanssa ja heittäytyy retoriseksi.
"No jos siitä lähdetään, että eilen meni sama setti kertaa kolme niin joo, kyllä tää on vähän. Heippa Malkus", Seija ajattelee.
"Nooh, vähän pientä lämmikettä kun on vanhemmat kylään tulossa", hän sanoo.
Tarpeetonta ja sosiaalisesti vaivaannuttavaa tätipuhetta.
c) "Siellä on ärtsyn pureva tuuli ulkona."
"Öö, jaa. Tulin tänne autolla hakeen loiventavat, että päästään asap. Mäkin kautta takas Markuksen loftiin koklaan pöydällä... Että mitähän helvettiä sä siinä nyt ihan tarkalleen ottaen selität?" tätimäiseksi ryhtinsä refleksinomaisesti valauttanut Seija ajattelee.
"Oli kyllä aikamoista tuiverrusta! Piti ihan luikkia tosta ovenraosta", hän sanoo.
Irrationaalista ja tarpeetonta tätipuhetta.
Loppuun pieni yleistys, suonette anteeksi:
Vapaa-ajallaan useimmat kolmikymppiset naiset haluavat todennäköisesti olla jotain muuta, kuin tätejä – jotain mielenkiintoisempaa kuin hahmoton röykkiö vaivalloisesti kohti horisonttia lyllertäviä aseksuaaleja mymmeleitä.
Aivan kuten useimmat kolmikymppiset miehet haluavat (sosiaalisesta statuksestaan riippumatta) luultavasti nähdä peilistä mieluummin skarpin ja viehättävän uroksen, kuin kortisoni-sheipatun hemulin. Miehistä, sedistä ja hemuleista kenties lisää tuonnempana.
Ei sillä että muumihahmoissa vikaa olisi, ne vain kuuluvat Muumilaaksoon.
