Esimerkkejä:
– Nestean jäätee oli hyvää, mikä pointti oli saattaa markkinoille puolisen kymmentä näennäisesti edullisempaa litkua olevinaan kilpailemaan the one and onlyn kanssa?
– Backstreet Boys oli (paino imperfektillä) täydellinen poikabändi frisyyreistä sormenpäihin kera kuudenneksi jäseneksi laskettavan Max Martinin kuolemattoman sävellystyön, mikä pointti 'N Synceillä, Fiveillä, Blueilla sunmuilla yrittää lakonisesti vokalisoiduilla pastisseillaan painella kertaalleen suvereenisti vallatulle pelikentälle?
– Nettiselain Firefoxin käyttöliittymän ja ulkoasun jatkuva ja vailla todellisen tarpeen hiventä tapahtuva variointi on asia, jota enemmän naurattaa ainoastaan Kurvi-Kimin tuoreimmista "urakäänteistä" raportointi.
Muutos muutoksen vuoksi on kuin teini-ikä – sen ilmiömäisen mielekkääksi kokevat ovat niin harvassa, että mieluummin sitä etsisi neliapilan.
Mursulogiikan valossa ainoa mieleen tuleva poikkeus alussa esitetystä säännöstä on vuosi Deezerin jälkeen lanseerattu Spotify, joka käytettävyydellään ja tarjonnallaan pyyhkii muilla musiikin suoratoistopalveluilla lattiaa. Johtuneeko ruotsalaisuudesta? Onhan Max Martinkin ruotsalainen. Vai – toinniinii – sittenkin siitä, ettei Deezer ollut täydellinen?
Kuinka paljon tehokkaammin viihteen segmentit ja ihmiskunta kehittyisivätkään, jos kehittymisessä pyrittäisiin hyvän toisintamisen sijasta täydellistä kohti pyrkimiseen?
"Aika narsistiselta kalskahtavaa settii Mursu ja eiköhä toi täydellisyys oo kuitenki aika subjektiivista."
Mutta eivätkö juuri subjektiiviset näkemykset ole tuoneet meidät ihmiset vuoteen 2015 asti? Eivätkö tänään yhteisiksi kokemamme ajatukset ole alun perin olleet jonkun omia? Luodaan lisää niitä omia. Yksi hiottu alkuperäinen kun vaikuttaa aina olevan parempi kuin tuhat hyvää lainaa.
Ai että miltä muuten näyttää mursun poikanen? No tältä:
