Yllätyitkö? Niinpä. Vastaavanlaiseen what the fuck -reaktioon on viime viikkojen aikana törmännyt itse Mursu Mursunenkin, jokusen kerran liikaakin. Iltapäivälehdistön otsikointiin syöpynyt "yllättäminen" alkoi polttaa piuhoja tötteröiseni molemmista päistä sellaisella vauhdilla, että asiasta lienee nyt aiheellista avautua. Tarkastelkaamme viimeisimpiä mediassa "yllättämisiä" kuluneen viikon ajalta. Kaija Koo yllättää areenakeikalla - "Unelmani käy toteen" (Ilta-Sanomat 11.8.2014) Yllätytäänkö tässä tapauksessa a) siitä, että Kaija Koolla on keikka Hartwall Arenalla, b) siitä, että Kaija Koolla on keikka vai c) siitä, että Kaija Koo on otettu Hartwall Arenalle esiintymään? Vaihtoehdon a) voi poissulkea kun tarkastelee Kaijan tämän kesän festarikeikkatilastoja. Eri monilla kinkereillä on kierretty ja yleisöä on poikkeuksetta piisannut mereksi asti. Ainiin, ja sitten oli myös ohjelma nimeltä Vain elämää, joka saattoi osaltaan vaikuttaa siihen suuntaan, että kapasiteetiltaan vetoisampien keikkapaikkojen saamisesta syntyi tarve. Ronskimmallakin mutulla rohkenee odotetuksi luonnehtia tätä. Vaihtoehto b):n esittämällä tavalla yllättyneitä kehotan avaamaan televisionäärin kutoskanavalta ja odottamaan 30 minuutin ajan. Kuka sen opettaa -kappaleen ylähuulen poskeen nostava video on tässä vaiheessa pyörähtänyt kahdesti. Eli: näy telkussa < saa keikkaa, nou supraisss! Vaihtoehto c): On sinne aika monta väsähtäneempääkin kehäraakkia raijattu. Ja camoon, parempi sinne on saada Kaija, kuin joku Neil Young vanavedessään yhdeksän tusinaa firman lipuilla golden arealla valkoisia kauluksiaan chardonnayssa uittavaa insinööriä. Ainiin, ne insinöörithän ovat siellä silti. Shit, kuka sen lopettaa? Silti vaihtoehto c) vie pisimmän korren yllättävyys-arvuuttelussa. Ville Haapasalo yllättää: Vuosien jälkeen teatterin lavalle Suomessa (MTV 12.8.2014)
Nyt on jännä. Yllättävyysfaktoria olisi huomattavasti nostanut esimerkiksi päärooli suomalaisessa kokoillan elokuvassa. Niitä kun ei legendaarisen Vieraalla maalla -pätkän jälkeen ole varsinaisesti sadellut. Yllättävää on myös se, ettei Villellä ole Venäjällä juuri nyt niin kivaa. No, Popmursu ei ole teatterin tuntija mutta Haapasalon kyseessä ollessa niin moni muu asia olisi yllättänyt ihan oikeasti. Kuten se että Villen oltaisiin uutisoitu ajaneen partansa. Tai riisuneen piponsa. Vaan Aki Tykin kanssa kymmenen vuotta sitten mitä ilmeisimmin solmittu salainen kontrahti on veljellisen sitova – ennen tukkaa ei pipo lähde. KUVAT: Jere Karalahti ja Nanna-rakas yllättivät hurjalla tempulla (MTV 11.8.2014)
Siis nyt on kyllä. Mitä muuta tämä voisi olla kuin yllätys. "Tässä jo oottelinkin, että koska Karalahti ja Nanna menevät ja loikkaavat yhdessä Bungeet!" Ja käsi ylös kuinka monelle Nanna oli ylipäätään tuttu? Tämä yllättäminen edustaa logiikkaa, jonka mukaisesti likimain kaikkien uutisten tulisi olla yllätyksiä (uusi tieto = uutinen = yllätys). "Yllätys: helteet loppuvat viikon päästä" tai "Talibanit yllättivät tienvarsipommilla." Otsikkotasolla aivan yhtä älytöntä.
Flow-festivaalia, anteeksi Flow-festivaalia on täten juhlittu Helsingin Suvilahdessa kolmen päivän ajan. Lähietäisyydellä luikerrellut Popmursu kohtasi taas monta monta Helkamaa, monta yöpaidassa laahustajaa ja monta uutta syytä karsastaa ilmiöstä instituutioksi kasvanutta "vaihtoehtoista" lihatiskiä, johon osallistujilla ovat vaihtoehdot tosiasiassa hyvin vähissä. On hattua, hassua paitaa, hassumpaa paitaa ja sukkia sandaaleissa. Siinä missä kesäiset blockbusterit ovat elokuvia ihmisille, jotka eivät tosiasiassa katso elokuvia, on Flow musiikkifestivaali ihmisille, jotka eivät tosiasiassa kuuntele musiikkia. Joo kyllä, onhan siellä myös muuta taidetta, ruokakulttuuria ja installaatioita. "Mieletön kavalkadi poikkitaiteellisia edustuksia ja nautintoja kaikille aisteille" sanovat. Mieletön kavalkadi pseudotaiteellisia oletuksia siitä mitä on taide, sanoo mursu. Kyllä, Flow on sinällään hyvin organisoitu festivaali, jossa myös on vuosittain paljon omalla tekemisellään ansioituneita taidesuuntausten edustajia tekemässä parhaansa. Tämä on rancca homma kun yleisön prioriteettilistalla pääsy Hel Looksiin on paljon korkeammalla, kuin se, millä biisillä esimerkiksi Manic Street Preachers keikkansa aloitti. Onhan moinen nyt vähän helmiä sioille kind of hommaa, eikös? Kovasti vääristynyttä on myös se, miten Keravalta tullaan katsomaan The Nationalia ihan vain koska halutaan todistaa ettei tässä nyt ihan keravalaisia olla. Paikan päällä helsinkiläiset normcorettajat sitten hymisevät viiksiinsä so last season -ristipaidoissa paikalle raahautuvia keravalaisia ja sitä, miten ressukat luulevat että Stigissä on oikeasti jotain hauskaa. Lopuksi molemmista leireistä postataan some täyteen trendikkäästi filtterittömiä kuvia siitä miten täällä Flowssa on niin auvoisan yhteisöllinen meininki. On ironista, että itseilmaisun puolesta liputtavalla festarilla ovat selkeänä vähemmistönä ne, jotka vaikuttavat oikeasti ilmaisevan itseään. Mitenpä se olisi mahdollistakaan jos itseen ei ole tutustuttu? But irony sweet irony. On parempi ironisoida kaikkea, kuin tulla yllättäen nähdyksi. Moisestahan seuraisi se, että voisi joutua ilmaisemaan itseään. Kääks. Siis niinku... ajatteleen ite? Flown nykyisestä profiilista päätellen ani harva festarille vuosittain lipun ostava tekee näin. On yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Miettikäämme yhdistääkö meitä oikeasti riippumaton tapa ajatella, vaiko sittenkin riippuvainen tapa ajatella. #kesäkaverit #hats #seksihelle #millonrisuaidastatulihäshtäg #riittääksnääjo "Niin paljon oletuksia sinulla Mursu!", kuulenkin Pecan jo huikkaavan sieltä. Lukace Pecca tää:
